Kommunikaatio
Suurimmassa osassa kiitotieturvallisuuspoikkeamia on ensisijaisena tai vähintäänkin myötävaikuttavana tekijänä osoitettavissa kommunikaatio ja sen puutteellisuus. Kommunikaatio muodostuu useista osatekijöistä kuten puhe, eleet, ilmeet. Jos ajatellaan ilmailun kommunikaatiota, josta suuri osa tapahtuu pelkän radiopuhelimen välityksellä, ollaankin tilanteessa, jossa suurin osa kommunikaation osa-alueista jää pois pelkän puheen jäädessä jäljelle. Väärän radiofraseologian käyttö on kiistatta yksi suurimmista tekijöistä tarkasteltaessa kiitotieturvallisuuspoikkeamia. Tämän ns. vanhan virren laulaminen ei varmasti koskaan tule olemaan poissa muodista, sillä niin yksinkertaiselta kuin asian korjaaminen saattaakin kuulostaa, ei se sitä käytännössä kuitenkaan ole.Ilmailun ympäristö on monikulttuurinen, eikä kaikkia maailman ohjaajia ja lennonjohtajia koskaan saada samalle viivalle. Myös yhtiökohtaisissa toimintatavoissa ja turvallisuuskulttuurissa vallitsee suuria eroja. Radiokuri ja oikean fraseologian käyttö tuntuu pitkällä aikavälillä seurattaessa tekevän eräänlaista aaltoliikettä kulloinkin vallitsevan turvallisuustilanteen mukaan. On luonnollista, että vaaratilanteen tai onnettomuuden jälkeen seuraan eräänlainen ryhtiliike, jonka seurauksena yhtiössä tai lentoasemalla noudatetaan hyvinkin kurinalaista radiofraseologiaa. Paikalliset sovellukset ja käytännöt alkavat kuitenkin kohtuullisen nopealla aikavälillä vallata jalansijaa arkipäiväisessä operatiivisessa työssä ja syntyy helposti illuusio siitä, että kaikki on hyvin. Tässä vaiheessa liikutaan usein osa-alueella jossa piilevä uhkatekijä vain odottaa loikatakseen kuin jänis pensaasta, hetkellä jolla sitä vähiten osataan odottaa.
Kommunikaation kannalta eräs oleellisin tekijä on, että toimintaa ei koskaan tule perustaa olettamukseen. Tästä inhimillisestä ilmiöstä löytyy tosielämästä hiuksia nostattavia esimerkkejä. Omaa sijaintia tai saatua selvitysrajaa on uskallettava kysyä uudestaan kunnes on olemassa täysi varmuus siitä, että asia on selvä ja ymmärretty. Oletuksen perisyntiin sortuvat kaikki kiitotieympäristössä toimivat tahot aivan liian usein. Erityisesti yleisilmailijalla saattaa kynnys asian tai selvityksen uudelleen kysymiseksi olla joskus turhan korkea, ammattilentäjän taas vastavuoroisesti sortuessa ehkäpä liiankin itsevarmaan ajattelumalliin. Samaa voidaan edellyttää myös lennonjohtajalta, aina kun on pienikin syy olettaa, ettei lentäjä mahdollisesti ymmärtänyt selvitystä tarkasti oikein. Tästä tyypillisimpänä indikaationa on usein ohjaajan epävarma takaisinluku. Olipa lennonjohtajan äänensävy tai liikennetilanteen aiheuttama paine mikä tahansa, on ohjaajan aina uskallettava kysyä kunnes sanoma on oikein kuultu ja ymmärretty.
Radioliikenteen osalta eräs haastava tilanne syntyy käytettäessä ns. ehdollisia lennonjohtoselvityksiä. Maaliikenteessä niitä ei saa enää käyttää, eikä niitä tule hyväksyä. Lentoliikenteen osalta ne ovat kuitenkin edelleen arkipäivää monissa maissa, myös Suomessa. Ehdollisessa selvityksessä annetaan lupa toimia jollakin tavalla määrättyjen ennalta asetettujen ehtojen täyttyessä. Tällainen voi olla esimerkiksi selvitys rullata kiitotielle loppuosalla kiitotie XX olevan B737 jälkeen. Siis olipa tilanne mikä tahansa…ÄLÄ OLETA… ÄLÄ ARVAA…KYSY
Avaa esitys klikkaamalla alla olevaa kuvaa:
